sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Metron kyydissä

Kirjoitan muutenkin kuin tänne, yleensä novelleja tai muuten vaan täytän ruutupaperia. Vähän nyt jaan itseäni ja tässä ote vuoden 2011 talvesta jolloin asuin Puotilassa:

"Tunsin aina haluavani olla joku muiden silmissä. Se, jonka nimen he valitsevat numerolistastaan kutsuessaan porukkaa kasaan. Joillekkin se tuntuu luonnostuvan itsestään, karismalle ja persoonallisuudelle annetaan anteeksi monet muut puutteet. Vilkaisen taas taskupeiliin ja pyyhkäisen pikkusormella alaripsistä varissutta maskaraa pois. Vaikka peilikuva ei edelleenkään miellytä, loihdin silti pienen hyväksyvän hymyntapaisen nykäisyn kasvoilleni. Täällä rakastetaan ensiksi itseään, sitten muita joista hyötyy tarpeeksi. Pyörimme ympyrää pienissä piireissämme, on aina tunnettava joku vastaantulija."


Pariisin kevään kappale Tämän kylän poikii sopi oikein hyvin tunnelmaan, ja tärkeä biisi on edelleen.
https://www.youtube.com/watch?v=aDfrdK8BDMY

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Teemapäivä

Olin alunperin päättäny, että rauhallinen kotiviikonloppu teen ja korealaisten draamasarjojen parissa. Hirveä koukutus niihin! Tähän mennessä lemppareitani ollut You're Beautiful ja Boys Before Flowers. (Jälkimmäisen ahmin parissa päivässä, vaikka sarjassa on 25 tunnin mittaista jaksoa.)



Boys Before Flowers & You're Beautiful
 



Perjantaina Amalta kuitenki tuli tekstiviestillä kutsu yökylään :). Taisin olla sen 1,5h myöhässä kun saavuin paikalle Pukinmäkeen.. hahah. Korkkasin siinä pari kaljaa kun taas Amalle maistui viini. Syötiin yhdessä, mutta molemmat tekivät itse ruokansa, koska Ama on kasvissyöjä. Ihan kiusaksi olin ostanut kanaa, pekonia ja vuohenjuustoa. Aman arvostus oli x 10 000 000. Ja pääsin myös hetkeksi pulahtamaan kylpyammeeseen sillä aikaa, kun Alfons käytettiin ulkona. Haluan oman kylpyammeen, maailman paras keksintö. Aamulla Ama laittoi hiukseni, niinkuin lähes aina kun käyn siellä.



Sir Alfons Oliwer


Näytän ihan Paula-tädiltäni nuorena.

Aman luota suuntasin bussilla hakemaan Ansa-koiraa Inkalta Pohjois-Haagasta. Ekaa kertaa samalla tapasin Inkan poikaystävän Timon ja vierailin heidän uudessa kämpässään. Tarkoituksena oli, että otan kummityttöni Ansan hoitoon seuraavaksi päiväksi asti.
Ansan kanssa matkasimme kotiin Sörkkään, jonne Noora tuli vähän saapumisemme jälkeen. Koska meidän kämppä on aivan kamalassa kunnossa, niin Noora piti Ansalle seuraa sillä aikaa kun raivaussiivosin olohuonetta ja eteistä. Ansan tulo oli hyvä tekosyy, että vihdoin sai siivousoperaation käynnistettyä kunnolla.




Hulda ja Ansa


Huldan kanssa treffattiin Vallilassa loppuiltapäivästä. Olin luvannut Huldalle, että räpsäisen ulkona pari kuvaa hänestä. Lähettiin kävelemään ja päädyttiin Käpylään asti, jossa tarjosin meille molemmille luultavasti tämän vuoden puolella vikat jäätelöt ulkona. Kuvista tuli suhteellisen onnistuneita ja värimaailma oli vain mahtava. Esimerkkinä tämä upea seinä, joka oli kirkuvan punaisten lehtien koristama.







Myöhemmin illalla kun olin Ansan kanssa saattamassa Oskua töihin, Viivi soitti että mikä meininki. Varsinkin kun olin juuri siivonnut, kutsuin Viivin kylään koska Ansaa ei tietenkään voinut jättää yksin kotiin. Juotiin siinä ohella muutama kalja ja juoruttiin aina aamu 3 asti!
Oli erittäin kaveripitoinen päivä, vähän raskas, mutta sitäkin antoisampi.






tiistai 18. syyskuuta 2012

Ilmaisen viinan bileet ja sen jälkeinen aamu

Sunnuntai, Milliklubi Kaivokadulla, pikkujoulutunnelmaiset ilmaisen viinan bileet! Tarjoilu juuri mun lemppari hintaan. Oskun ja Nasun kanssa sisään, kasa drinkkilippuja käteen ja eiköhän se siitä lähtenyt. Tarjoilu oli 21-23, jonka jälkeen suunnistimme Sports Academyyn eli tuttavallisemmin Sporttibaariin, löytääksemme itsemme myöhemmin Kaivopihan Alepubista. Yöstä jäi hyvin hämärä ja alkoholinhuuruinen muistikuva. Taksilla oli ihana päästä vähä ennen pilkkua Alepan kautta kotiin.



Maanantaiaamu meni vähän enemmän ja vähemmän darraa potiessa, eikä vasta päästy ennen iltapäivää ylös sängynpohjalta. Lunastin Oskun edellisiltana humalapäissään tekemänsä lupauksen, eli hän vei minut syömään kiinalaista. Aleksis Kiven kadun Ravintola Peking oli lähellä vaikka vähän syrjässä, mutta sitäkin parempi. Paikka oli hyvin siisti ja tunnelma luotu yksityiskohtia myöten. Nautin paikasta jo muutenkin, mutta kun vielä asiakaspalvelu oli todella hyvää ja ruuat tarjottiin hämmästyttävän nopeasti. Olen Mäkkärissäkin venannut juustohampurilaista pidempään! Osku tilasi Peking-kanaa kun taas itse valitsin paistettua kanaa ja cashew-pähkinöillä ja molemmille kaljaa (tasottavaksi). Laskuksi tuli yhteensä 37€, mikä oli vähän hintavampi kuin mitä olen yleensä kiinalaisesta ruuasta tottunut maksamaan. Romanttisesti kävimme jälkiruuaksi hakemassa viereisestä Mäkkäristä jätskiä.
Mulla oli erittäin kiva päivä.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Haloo Kallio

Ikävä kyllä perjantai meni vähä ei niinkuin oli suunniteltu, mutta ei se mitään sillä onneksi lauantaina sitten. Koska itselläni ei juuri koskaan ole rahaa ja Anni työskentelee 6 päivää viikossa, on ymmärrettävästi hyvin vaikea lähteä yhdessä viihteelle. Mutta hyvin monen viikon yrittämisen jälkeen päästiin nostamaan vihdoin yhdessä kuppia :D.




Annin kanssa ekaksi aloiteltiin vähän kotonani Sörkässä, josta siirryimme Kurviin noukkiaksemme Joen ja Emzin mukaan. Valitsimme Helsinginkadun Pasificon, kun kukaan ei kerran ollut aikasemmin käynyt siellä. Sisään pääsi vain narikan hinnalla ja hanajuomat olivat siinä 5€ luokkaa. Paikka oli hyvin casual ja hämärä, mutta istumapaikkoja kovin vähän verrattuna siihen ettei koko baarista löytynyt tanssilattiaa. Musiikki soi myös hyvin kovaa mikä vaikeutti kanssa käymistä. Piti huutaa jos halusi keskustella 4hengen pöydässä vastakkaisella puolella istuvan kanssa!




Puolen yön jälkeen vaihdoimme Mascottiin Neljännelle linjalle. Narikkaa ei ollut ja hanakalja 3,5€. Alakerta oli hyvin täynnä, mutta yläkerrasta ninjasimme nurkkapöydän. Siellä oli paljon valoisampaa ja musiikki ei ollut mitenkään häiritsevän kovalla, joten vietimme siellä loppuillan pilkkuun asti. Emzille ja Joelle tuli vähän kiire ehtiä ennen yötaksaa, mutta me Annin kanssa jatkoimme Alepan kautta takaisin takaisin kämpille jatkoille Sörkkään.

torstai 13. syyskuuta 2012

Minäminä


Heimoihemulihei!

Nimi: Satu
Ikä: 20
Horoskooppi: Kalat
Asuinpaikka: Pääkaupunkiseutu

  • Opiskelen Uusmediaa Heltch:issä eli tiivistettynä animaatiota ja verkkosivujen luontia. 
  • Tykkään lävistyksistä, syksystä, autoilusta, valokuvaamisesta omaksi iloksi, kaljasta, ilmapalloista ja illanistujaisten järjestämisestä. 
  • Iphone 4S:ääni kohtaan käyttäydyin kuin se olisi vastasyntynyt esikoiseni. Kännykkä on pakko olla lähellä ja kokoajan oltava mahdollisuus päästä käyttämään. 
  • Saatat löytää minut iltaisin istumasta kaupungin baareista tai yökerhojen lattioilta tanssimasta aamuun asti. 
  • Minkä tahansa asian saa paremmaksi jos sen pääsee kaverin kanssa purkamaan kahvikupin äärellä. 
  • Blogissani pääsääntöisesti esitän ajatuksiani ja kirjoitan jokapäiväisistä tekemisistäni.

Normaali tiistai

Huomaan taas kerran, että sorrun helppoihin vaihtoehtoihin. Nooran kanssa ollaan tunnettu se 2 vuotta ja etukäteen sovittiin että täytyyhän meidän sitä jollain tavalla juhlia. Siinä Nooran autolla ajaessa ja pyöriessä ympyrää päädyimme turvalliseen kompromissiin eli romanttiseen kynttiläpäivälliseen Tammiston Mäkissä.


Noora heitti sitten autolla Itä-Pakilaan, jonne olin menossa treffaamaan Annia. Siinä Annin kanssa kahvikupin äärellä päätettii, että eiköhän jatketa iltaa (uudestaan) Mäkin kautta Kallioon muutamalle kaljalle. Avaimet piti käydä hakemassa Oskulta Stadin Tähdestä, koska piti käydä heittämässä PS 2 Sörkkään. Idea että vahingossa potkisin sen humalapäissäni rikki ei houkutellut hahah.

Tottakai me jumituttiin Annin kanssa sitten juomaan kaljaa Kumman kaa-ohjelman äärelle odotellessa, että lähdetään sittenki Oskun ja Villen kanssa porukalla baariin. Pojilla sitten yllättäen venyi ja lopulta kerettiin piipahtaa Villen luona kun Annin piti jo lähteä. Vähän harmi, mutta onneksi sovittiin että uudestaan yritetään lauantaina :).

Itse sitten lähdin Oskun ja Villen mukana keskustaan, Sportti baarin kautta Milliclubille. Ei tarvinnut paljon käyttää rahaa kun pojat taas voitti blackjackissä ja hyvässä humalassa vähän ennen pilkkua taksilla alepan kautta Villelle Iron Man 2-jatkoille. Pitäisi yrittää vahvemmin pysyä sopimuksessa itseni kanssa, että ei arkipäivinä baariin kun aamulla kouluun lähtö on utopistinen haave.